?

Log in

oh what care you

> Recent Entries
> Archive
> Friends
> Profile
> previous 10 entries

December 4th, 2012


12:50 am - tuen nyt vain siihen että käteni kirjoittavat
niin paljon on tapahtunut.

joulu on tulossa, joulukuun pidän villasukkia ja säärystimiä (minulla on kaikkein kauneimmat, vihreät raidalliset, ehkä jokin päivä laitan kuvan)

valot pimeyttä vasten. talvi tuo aina mieleen sen miten vuosia (vähemmän kuin kehtaan myöntää) sitten rakastin Antti Tuiskua ja leikkasin kiiltäviä kuvia lehdistä ja piilottelin vihkojeni väliin.

tänään tiskasin ja lauloin niin paljon että ääneni alkoi korista. marraskuun kuuntelin nightwishiä ja jätin poskipunan pöydälle. tänään laitoin ripsivärit peilikaappiin riviin ja piirsin kuvajaiseeni pienen lumihiutaleen (vesihuuruun). voi kun peilit ovat korkealla.

toiveeni salaisin:
jos sua halaisin
silmäni salaisin
syliisi palaisin

(Leave a comment)

September 28th, 2012


08:01 pm - think all but one
on ollut niin pitkä päivä.

ensinnäkin, mie en tajua miksi kadut täällä on täynnä autoja joissa on aika yksi ihminen. se näyttää lohduttomalta ja koulumatkaan menee yli puoli tuntia kun ennen kaikkia liikennevaloja (niitä on neljä) on niin pitkät autojen jonot aamulla. ja torstaisin kun olen neljään niin on vielä pidemmät. kaikki näyttää kärsimättömiltä sekä linjurissa (täällä ei saa sanoa enää lintti) että omissa autoissaan. ja miekin näytän kärsimättömältä ja katson toisia ihmisiä vaikka ei saisi.

kärsimätön on outo sana.

nyt olen vanhassa kotona. täällä ei ole vieraita toisten ovien takana. uudessa kodissa on. en siksi oikein haluaisi puhua kodista. otin kuusi kurssia ettei tarvitse olla siellä ja tätä menoa asuisin siellä vain kaksi vuotta. ehkä kahden vuoden päästä jenni ei enää ole vieras vaan enemmän isosisko. nyt se on niin hiljainen.

mutta ei saisi puhua siitä kun en tunne sitä. ei saisi arvailla sillä tavalla

ikkunasta näkyy kuulaskasvo kuu ja vanhan piipun siluetti. sinertävä taivas, turkoosi horisontti ja pieniä tummia pilviä petroolikannessa. on kuin ikkuna olisi maalaus ja se tuntuu vaikealta. ihan kuin ei näkisi ulos.

ihana nähdä Laikaa pitkästä aikaa. se ulisee ja haluaa huomiota vaikka rapsutankin ja kesytän sen selälleen.

tänään yritin selittää pojalle matikan kurssilla että puoli kertaa sata on viisikymmentä. mutta sitten pöytäryhmän toinen tyttö keksi paremman esimerkin ja luovutin. se tyttö on muuten aika kiva ja sen nimi on johanna. ((mietin että lukeeko se tämän joskus jos uskallan puhua sille luokan ulkopuolella ja jos sekin vaikka kirjoittaa, mutta pelottaa liikaa miettiä pidemmälle. ehkä poistan tämän ihan kohta))

olen laihtunut ja nostelen olkaimia. äiti sanoo että pitäisi syödä kunnolla että jaksaa ja se on oikeassa. mutta hernekeitto ja pinaattiletut alkavat kyllästyttää, enkä uskalla mennä kokeilemaan tuota ainoaa tietämääni kiinalaista (niillä on kaikilla muuten aina hassuja nimiä).



no, tällaista tähän elämään kuuluu. on ilta ja vähän surullinen olo kun olen istunut niin paljon. laika haukkuu pihalla. piirtelen historian tehtävien kulmaan. repun sivutaskussa on kahviautomaatin kuppi (opin ottamaan teekuppeja maksamatta: laitetaan kolikko sisään, tilataan kuumaa vettä, laitetaan käsi tielle ettei kuppi tipu siihen täyttökohtaan, sitten se sanoo että yritä uudelleen ja palauttaa rahan. sitten vedetään kuppi alas ja keitetään kahvihuoneessa vettä. käytän aina samaa kuppia koko viikon ja nyt se vähän ällöttää.)


miun jutut taitaa olla tosi kiinnostavia....


kirjoitin taas sellaisen haikurunon:

kauempana kuin
uskotkaan olen, sanoi
syyskuu piilostaan

(2 comments | Leave a comment)

September 25th, 2012


09:43 pm - mustikkamuffininuotio
joskus mie en tajua elämää.

tänään olin lapsenvahtina töissä. jossain lasten kirkaisujen ja pienten teekuppien välissä hahmotin varjoni iloisen liikehdinnän. jokainen iltasadun sana tuntui pieneltä hymyltä.

kirkkaalla joenuomalla
lasken kasvoni veteen
yön kalpeudesta tuijottavat
vain melankolian pilarit
ja tummalla balsamilla voitelen
tämän ajan valkeat siivet

silti kolisevat puiset tuolit
teepöytää ja polvia vastaan
silti kannattelee tyyni, vaisu huoneeni
yön kutsun: tule tuntemaan syksytuuli

(Leave a comment)

September 7th, 2012


09:13 am - rubber soul
keltaiset aamut.

yöllä satoi ja kääntyilin sängyssäni. mietin, miksi hengitys kuulostaa juuri siltä.

jospa elän vain paetakseni

(Leave a comment)

August 30th, 2012


01:18 pm - & what shoulder, & what art
valkeita sanoja

minä olen jossain muualla nyt. asun yksin omassa päässäni. välillä vilkuilen ikkunoista, ovista, tähystysrei'istä; mutta sisälläni olen myös vaitonainen. jos ymmärtäisin elämääni voisin kirjoittaa siitä mutta silloinhan minulle riittäisi jo. tänään en ymmärrä miksi nurmikot ovat unissani kosteita ja en näe ikkunoista mutta kaikki näkevät minut. miten sen voisi sanoin kuvata? ja miten kukaan tietää mitä sanoa kun on niin monta asiaa joita ajatella?

ehkä olen onnekas kun saan päättää mitä ajatella.


kirjoitin haikun lj:stäni:

"pääosin hiljaa
kuin sammakot lumpeella
kurnahtelevat"

joskus haluaisin muuttaa japaniin, viettää illat peilin äärellä kimonossa luomivärisiveltimen viehkeässä seurassa, astua vihdoin kylätielle ja hengittää vasta ennen ovien avautumista minulle. voisin soittaa ja laulaa hiljaa seurueelle - jos uskaltaisin.

(Leave a comment)

May 20th, 2012


01:08 pm - except enchanted groves
nyt se on varmaa: vaihdan lukiota. jätän taakse huuhkajat ja kurjenpolvet. en koskaan ajatellut asuvani kaupungissa, mutta en kestä tätä tyhjyyttä ja näköalattomuutta. ehkä myös sisälläni. täyttyykö se ulkoa? minä en tiedä.

yritän jättää taakse enemmän itseäni kuin kyläelämää.



vesimeloninkuorien ja tyhjien laatikoiden keskeltä,

su

(Leave a comment)

March 9th, 2012


05:20 pm
tiistaista torstaihin torstaista tiistaihin
kuin sadun olennoin
tajuttomana, toeten
jalka alla edemmäs
täältä tuonne
lasikaupungin valoon
tapaamaan taruja
ikään kuin salakuunellen
tietäen tismalleen
sanojen saumojen kuvion
talvesta tarkastellen,
vaikenen, vihellän,
täynnä toivoa.

(Leave a comment)

February 25th, 2012


02:23 pm - kastepisaratee
all the world's a stage,
haluaisin ylioppilasteatterien koe-esiintymisiin,
kasvaa aikuiseksi ja pukeutua jakkupukuun,
hurmata ikäisiäni deitti-ilmoituksilla,
kirjoittaa saman muistelmieni sivun uudestaan ja uudestaan,

tai ehken sittenkään.

tuntuu kuin elämässä olisi kaksi suuntaa: eteenpäin tai ylös, nykyhetken halki tai ajassa matkaten. (ehkei kuitenkaan ylös: aika on pudotus, pudotus, ja jokainen askel voi kantaa eteenpäin mutta pudotusta ei voi pysäyttää, onko siis vaihtoehtona pudota luovuttaneena kaivossa, jossa ei oo seiniä eikä pohjaa, vai tehdä se viistosti, etsien sitä seinää tai pohjaa keskipisteestä poispäin tyhjän päällä kävellen?)


olen hukassa. trapetsitaiteilijat.


mietin, miten nämä ajatukset oikein rakentuvat, miksi olen minä, mikä minut pitää tällaisena, miten haluan muuttua.

(Leave a comment)

February 17th, 2012


11:12 pm - hiljaisuuden holvit
minä kävelin 1300-luvun Italian halki. takanani aurinko paistui kuin munakas taivaankantta vasten. minä olin palvelustyttö. minulla oli valkea leninki ja järvessä uimisesta läpimärkä ranskanletti. valo oli takanani, ja kävelin silti sitä kohti.

elämän ympyröitä. hopeiset talot. mietin pähkinänsärkijää, mietin kastepisaroita ja balettikenkiä. olisin vaikka yksi niistä kahdestatoista. mutta minä en ole Klaara, olen pelkkä susa, pieni susa.

tuntuu kuin muut eivät olisi palanneetkaan wanhojentanssien jatkoilta. minä lukkiudun vessaan ja sidon kengät tiukemmalle. vielä yksi askel, aina yksi askel.

pyysin äitiä leipomaan mokkapaloja. minun palavat aina. kääriydyn vilttiin. viltissä on hyvä.

ja minulla on monta vilttiä. jotkut ovat näkymättömiä. asioista parhaat ovat näkymättömiä.

(4 comments | Leave a comment)

January 1st, 2012


04:05 am - 2012
ei maailma lopu
mutta asiat loppuvat

nyt minulle on vain tärkeintä elää

(Leave a comment)

> previous 10 entries
> Go to Top
LiveJournal.com